BAILAMOS
TANGO - RUUSU SUUSSA JA SUU HYMYSSÄ
Ensimmäinen
kerta tangotansseissa saattaa yllättää. Vakavien ja vanhojen, hyvin lähekkäin
ja pienesti tanssivien siististi pukeutuneiden parien lomassa saattaa nähdä
nuoria, energisiä pareja tanssimassa sisäpelikengissä, T-paidassa ja
resuisissa farkuissa, ja heittelevän näyttäviä ja vauhdikkaita kuvioita
vaivattomasti ja riemukkaasti. Tai ehkä näet nuoria tanssimassa lähekkäin
ja vanhemmat tanssimassa vauhdikkaasti suurilla liikkeillä. Musiikki on
rytmikästä, melodista, rauhallista, kaihoisaa, kiihkeää, hidasta, nopeaa,
laulettua, yksinkertaista, vaihtelevaa, sinfoonista, rahisevaa, modernia... Tätä
on argentiinalainen tango: yksi musiikki, monta tanssia, ja monta musiikkia,
yksi tanssi.
Argentiinalainen
tango on satavuotisine perinteineen hyvin nykyaikainen ja monipuolinen
paritanssi, jossa ei ole vakioitua perustekniikkaa tai edes perusaskelta - säännöistä
puhumattakaan. Voisi oikeastaan sanoa että tangossa on useita seuratansseja
yhdessä. Lukuisat erilaiset tanssityylit ja tanssilajit kulkevat
tangokulttuurin sisällä ja vangitsevat hyvin erilaisia ihmisiä tangon
pauloihin. Tangon lisäksi perheeseen kuuluu valssi, milonga sekä candombe,
joita kaikkia tanssitaan omaleimaisella tavallaan. Erilaisia tyylejä voi
kukin soveltaa kykyjensä ja mieltymystensä mukaan. Perinteinen
milongero-tyyli on tiukasti ylävartalosta kiinni kaiken aikaa,
salonki-tyylissä ollaan lähekkäin ja tanssi on hyvin hillittyä.
Estraditango (tango fantasia, showtango) taas on nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti
näyttämölle tehtyä, koreografioitua, viihdyttämään tarkoitettua
temppujen ja taiturillisen tanssin ilotulitusta. Viime vuosina tango nuevo (ei
mitään tekemistä samannimisen musiikin kanssa) on valloittanut varsinkin
nuoremman sukupolven tanssijoita, jotka pitävät enemmän rennosta meiningistä,
lenkkareista ja vaativista tekniikoista, eivätkä välttämättä tunne
oloaan mukavaksi liian intiimissä lähiotteessa. Hyvät tanssijat vaihtelevat
tyylejä parin, musiikin, tilan, lattian, vaatteiden ja fiilisten mukaan.
Myös
musiikkina tango jakaantuu erilaisiin alaryhmiin. 1920-30 -luvuilla vallitsi
suomitangoa muistuttava hidas poljento ja yksinkertainen rakenne. 1940-50
-lukujen kultaisina vuosina tehtiin uskomaton valikoima erittäin
korkeatasoista, mielenkiintoista ja vaihtelevaa musiikkia. Uuden ajan airut
Astor Piazzolla loi jazzahtavan tango nuevon (lähinnä
konserttimusiikkia, ei pidä sekoittaa samannimiseen tanssityyliin).
Vuosituhannen vaihteen jälkeen on syntynyt electro tango, jossa tangon
voimasoitin bandoneon yhdistyy elektroniseen musiikkiin. Tanssijoiden joukossa
on suosiota saavuttanut myös world tango, jolla tarkoitetaan muualla
kuin argentiinassa tehtyä tangoa ja jossa on selkeästi omaleimaisia
kansallisia piirteitä (vrt. suomalainen tango). Omat tangokulttuurinsa on mm.
Venäjällä, Turkissa, monissa Itä-Euroopan maissa sekä Balkanilla.
Perinteisestä
tanssimusiikista puhuttaessa tietyt orkesterit nousevat etusijalle. 20-luvun
tunnelmallista rahinaa soittaa Francisco Canaron orkesteri. 30-40-lukujen
vahva rytmiorkesteri on Juan D'Arienzo, ja kaikkien tangotuntien
klassikko-orkesteri on Carlos di Sarli, jonka musiikki on kauniin melodista,
perussyke tasaista, ja monikerroksisesta musiikista löytää aina uutta
kuunneltavaa. Tangomusiikkia uudisti osaltaan Osvaldo Pugliese, jonka viiltävän
kauniit ja rytmisesti haastavat kappaleet ovat kiihkeitä tanssittavia aamuyön
pimeillä tunneilla, kun osa milongaväestä on jo lähtenyt kotiin. Näiden
orkesterien levyistä on hyvä aloittaa oman tangomusiikkikokoelman
rakentaminen.
Tangotansseissa
eli milongassa soitetaan siis hyvin monipuolista musiikkia. Tanssirytmeinä
ovat tango, valssi ja milonga, ja näiden rytmien vaihtelusta tanssija saa
aina uutta energiaa. Samantyyppisiä kappaleita soitetaan peräkkäin 2-4, ja
nämä tanssitaan usein saman parin kanssa. Tällaista ryhmää kutsutaan
nimellä tanda, ja tandojen välillä soitetaan lyhyt cortina, joka on
tangomusiikista poikkeavaa musiikkia. Joskus cortina voi olla kokonainen
kappale vaikkapa salsaa tai swingiä, ja silloin muidenkin tanssilajien
taitajat pääsevät loistamaan! Buenos Airesin milongoissa soitetaan usein myös
muutama kappale argentiinalaista kansanmusiikkia, ja tällöin koko
milongayleisö rientää tanssilattialle hymyssä suin ja uljain ryhdein
tanssimaan kaikkien tuntemia kansantanssin askeleita.
Tanssi
syntyy musiikista, ja tanssija haluaa tanssia hetkessä, rytmiä, tempoa ja
tunnelmaa ilmentäen. Yhteyden musiikkiin kokee tietenkin voimakkaimmin
elävän musiikin tahdissa tanssien, ja se on mahdollista Suomessakin tangofestivaalien ja usein myös viikonloppukurssien yhteydessä.
