BAILAMOS TANGO - RUUSU SUUSSA JA SUU HYMYSSÄ

Ensimmäinen kerta tangotansseissa saattaa yllättää. Vakavien ja vanhojen, hyvin lähekkäin ja pienesti tanssivien siististi pukeutuneiden parien lomassa saattaa nähdä nuoria, energisiä pareja tanssimassa sisäpelikengissä, T-paidassa ja resuisissa farkuissa, ja heittelevän näyttäviä ja vauhdikkaita kuvioita vaivattomasti ja riemukkaasti. Tai ehkä näet nuoria tanssimassa lähekkäin ja vanhemmat tanssimassa vauhdikkaasti suurilla liikkeillä. Musiikki on rytmikästä, melodista, rauhallista, kaihoisaa, kiihkeää, hidasta, nopeaa, laulettua, yksinkertaista, vaihtelevaa, sinfoonista, rahisevaa, modernia... Tätä on argentiinalainen tango: yksi musiikki, monta tanssia, ja monta musiikkia, yksi tanssi.

 

Argentiinalainen tango on satavuotisine perinteineen hyvin nykyaikainen ja monipuolinen paritanssi, jossa ei ole vakioitua perustekniikkaa tai edes perusaskelta - säännöistä puhumattakaan. Voisi oikeastaan sanoa että tangossa on useita seuratansseja yhdessä. Lukuisat erilaiset tanssityylit ja tanssilajit kulkevat tangokulttuurin sisällä ja vangitsevat hyvin erilaisia ihmisiä tangon pauloihin. Tangon lisäksi perheeseen kuuluu valssi, milonga sekä candombe, joita kaikkia tanssitaan omaleimaisella tavallaan. Erilaisia tyylejä voi kukin soveltaa kykyjensä ja mieltymystensä mukaan. Perinteinen milongero-tyyli on tiukasti ylävartalosta kiinni kaiken aikaa, salonki-tyylissä ollaan lähekkäin ja tanssi on hyvin hillittyä. Estraditango (tango fantasia, showtango) taas on nimensä mukaisesti lähtökohtaisesti näyttämölle tehtyä, koreografioitua, viihdyttämään tarkoitettua temppujen ja taiturillisen tanssin ilotulitusta. Viime vuosina tango nuevo (ei mitään tekemistä samannimisen musiikin kanssa) on valloittanut varsinkin nuoremman sukupolven tanssijoita, jotka pitävät enemmän rennosta meiningistä, lenkkareista ja vaativista tekniikoista, eivätkä välttämättä tunne oloaan mukavaksi liian intiimissä lähiotteessa. Hyvät tanssijat vaihtelevat tyylejä parin, musiikin, tilan, lattian, vaatteiden ja fiilisten mukaan.

 

Myös musiikkina tango jakaantuu erilaisiin alaryhmiin. 1920-30 -luvuilla vallitsi suomitangoa muistuttava hidas poljento ja yksinkertainen rakenne. 1940-50 -lukujen kultaisina vuosina tehtiin uskomaton valikoima erittäin korkeatasoista, mielenkiintoista ja vaihtelevaa musiikkia. Uuden ajan airut Astor Piazzolla loi jazzahtavan tango nuevon (lähinnä konserttimusiikkia, ei pidä sekoittaa samannimiseen tanssityyliin). Vuosituhannen vaihteen jälkeen on syntynyt electro tango, jossa tangon voimasoitin bandoneon yhdistyy elektroniseen musiikkiin. Tanssijoiden joukossa on suosiota saavuttanut myös world tango, jolla tarkoitetaan muualla kuin argentiinassa tehtyä tangoa ja jossa on selkeästi omaleimaisia kansallisia piirteitä (vrt. suomalainen tango). Omat tangokulttuurinsa on mm. Venäjällä, Turkissa, monissa Itä-Euroopan maissa sekä Balkanilla.

 

Perinteisestä tanssimusiikista puhuttaessa tietyt orkesterit nousevat etusijalle. 20-luvun tunnelmallista rahinaa soittaa Francisco Canaron orkesteri. 30-40-lukujen vahva rytmiorkesteri on Juan D'Arienzo, ja kaikkien tangotuntien klassikko-orkesteri on Carlos di Sarli, jonka musiikki on kauniin melodista, perussyke tasaista, ja monikerroksisesta musiikista löytää aina uutta kuunneltavaa. Tangomusiikkia uudisti osaltaan Osvaldo Pugliese, jonka viiltävän kauniit ja rytmisesti haastavat kappaleet ovat kiihkeitä tanssittavia aamuyön pimeillä tunneilla, kun osa milongaväestä on jo lähtenyt kotiin. Näiden orkesterien levyistä on hyvä aloittaa oman tangomusiikkikokoelman rakentaminen. 

 

Tangotansseissa eli milongassa soitetaan siis hyvin monipuolista musiikkia. Tanssirytmeinä ovat tango, valssi ja milonga, ja näiden rytmien vaihtelusta tanssija saa aina uutta energiaa. Samantyyppisiä kappaleita soitetaan peräkkäin 2-4, ja nämä tanssitaan usein saman parin kanssa. Tällaista ryhmää kutsutaan nimellä tanda, ja tandojen välillä soitetaan lyhyt cortina, joka on tangomusiikista poikkeavaa musiikkia. Joskus cortina voi olla kokonainen kappale vaikkapa salsaa tai swingiä, ja silloin muidenkin tanssilajien taitajat pääsevät loistamaan! Buenos Airesin milongoissa soitetaan usein myös muutama kappale argentiinalaista kansanmusiikkia, ja tällöin koko milongayleisö rientää tanssilattialle hymyssä suin ja uljain ryhdein tanssimaan kaikkien tuntemia kansantanssin askeleita.

Tanssi syntyy musiikista, ja tanssija haluaa tanssia hetkessä, rytmiä, tempoa ja tunnelmaa ilmentäen. Yhteyden musiikkiin kokee tietenkin voimakkaimmin

elävän musiikin tahdissa tanssien, ja se on mahdollista Suomessakin tangofestivaalien ja usein myös viikonloppukurssien yhteydessä.